Ei vittuuu, nää muutamat päivät on ollu ihan helvettiä! Iiro ei oo ollu koulussa ja kotona on ihan vitun paska fiilis. Mutsi ei tee muuta ku valittaa ja huutaa mulle. Eilen otettii kunnol yhteen nii et iskä sai tulla väliin. Menee oikeesti hermot ku mutsi kohtelee mua ku jotain vitun paskakasaa. Se puhuu mulle niin törkeesti ja ihan sama mitä sanon sille, se on sen mielest vittuilua tai jtn.

Tiistaina se kävi valittaa siitä ku vaa istuin aina koneella enkä ikinä tee mitää läksyjä. Se uhkas kans et seuraavaks ku tulee kokeesta joku numero mikä on 6 tai alle sen, joudun olee koneelt pois kuukauden. Niin varmaa, ei se mua pysty pitää toissa täältä. Illemmal se sit sano et saan mennä kattoo telkkarii johonki muuhun huoneeseen ku olkkariin kun olin kattomas Pakoo. Olin ihan sillee et häh, miks? Se sano vaa et siks koska se sanoo niin. Sanoin et ei vittu ja se kävi skitsoo siit ihan sikana. Huusin vaa sillee et miks vitus se kohtelee mua tällee ja olis tehny mieli heittää se vitun kaukosäädin sen naamaan, mut iskä tuli siihen väliin..

En oo nyt puhunu sille mitää, paitsi eilen sanoin yhen sanan. Iskä kysy jos voisin pestä vessan, ku äiti on jauhanu siit koko viikonlopun. Lupasin nimittäin perjantaina pestä sen. Äiti oli jossain kaupungilla ja kelasin et kai mä nyt sen voin pestä nii ehkä se pirisityy vähän eikä oo mulle semmonen törkky. Ku olin pessy sen, tulin koneelle. Pari tuntii myöhemmin se tuli kotiin ja koputti mun oveen. Oli ihan ilonen koska ajattelin et jee, nyt se tulee sanoo kiitos siit et pesin sen vessan =)) Kaikkin muitten äidit varmasti oliski kiittäny. Mut tiiettekö mitä mun mutsi sano? Se kysy et oonko sokee vai muuten vaa niin tyhmä etten osaa vaihtaa sitä pöntön raikastinta ku se on tyhjä. En oo sen jälkee sanonu sille sanaakaan.

Vihaan olla keskimmäinen lapsi. Meijän perhees on kolme tyttöö. Aina ku mun pikkusisko tekee tai sanoo jotain, mun vanhemmat sanoo et se on pieni ja sitä pitää ymmärtää. Mun isosisko taas on 17 ja täytää koht 18 ja se on mun vanhempien mielest niin hienoo ja se osaa olla käyttäytyy ja kaikkee. Mut mä. Mä en oo pieni, enkä viel aikuinen. Oon aina vaan tiellä kaikessa ja äiti huutaa monta kertaa viikossa mulle siitä kuinka käyn aina sen hermoillle ja kuinka oon niin vitun itsekäs ihminen. Johtuu ehkä siitä, et mä oon ainoo meistä kolmesta joka uskaltaa sanoo sille jotain vastaan ja se vituttaa meijän mutsii ihan sikana. Sen näkee sen naamasta.

Mitäköhän tämmöses tilantees pitäis tehä? Vuos sitte poltin aina röökii ku kävi tommonen vituttaa. Onneks en enää. Mun isosisko kysy tänää et miten voin olla tämmönen, etten välitä mistään. Mä en vaan voi sille mitään. Oon itekki huomannu, et oikee millää ei oo enää mitää väliä mulle. En jaksa tehä oikee mitää minkään asian eteen, koska yritän ajatella et kyl ne asiat aina jotenki järjestyy. Toivottavast järjestyy..

np. Ice Nine Kills - The Greatest Story Ever Told